Tämä on tiivistelmä kuuluisan Shafiʻi oppineen Jalal al-Din al-Suyutin kommenteista Profeetan (rauha hänen kanssaan) syntymän juhlistamiseen liittyen. Suyuti lainasi Maliki oppinut Taj al-Din al-Lakhmin (654-734 hj) argumentteja, jotka myös nykypäivänä joissain tilanteissa esitetään, ja vastasi niihin yksi kerrallaan, kuten lainoppineilla on tapana, olivat he oikeassa tai väärässä.
Tämä ei tarkoita sitä, että olen tai en ole itse kyseisen juhlistamisen kannalla, mutta se tarkoittaa sitä, että kysymys ei ole missään nimessä uskonoppiin liittyvästä aiheesta, johon liittyvien erimielisyyksien takia on luvallista leimata toisia harhaoppisiksi ja puhua heistä heidän selkiensä takana. Nykyään on sellainen muotia, että lainopillisista seikoista, joissa erimielisyydet ovat luvallisia ja jotka perustuvat aina lainopilliseen todisteeseen (oli se todiste selkeä teksti tai maksiimi, josta maallikko haram-poliisi ei aina tajua päätä eikä häntää), tehdään yhtä vakavia kuin uskonopista. Ihmiset saarnaavat Profeetan (rauha hänen kanssaan) syntymäpäivän pahuudesta Perjantairukouksessa samalla kun heidän lapsensa mätääntyvät asemalla ja Muhammad poika liittyy Vihreisiin.
Vähintä mitä tämän juhlan luvallisuudesta voi sanoa, on, että kyseessä on pätevän lainoppineen päätelmä, oli se oikein tai ei. Maallikon velvollisuus on tällaisten oppineiden seuraaminen, ja vaikka hänen kantansa olisikin omasta mielestä väärä, ei se oikeuta häntä seuraavien (ja täten vain velvollisuutensa tekevien) torumista ja haukkumista.
Ja lopuksi, Profeetan (rauha hänen kanssaan) syntymän juhlistaminen on syystä tai toisesta räjähdysherkkä aihe. Tästä tulee lokaa niskaan niin että sieraimet jäätyy, mutta jonkun on mielestäni aika ainakin hiljaa mainita miten typerältä näyttää kun pelkkä sana mainitaan ja hermoheikot Sunnaviranomaiset suorastaan kilahtavat kuin kyseessä olisi Martti Ahtisaaren palvominen.
Taj al-Din al-Lakhmi
”En tiedä tällaiselle syntymän juhlistamiselle mitään perustaa Koraanista tai Sunnasta.”
Jalal al-Din al-Suyuti
”Tietämättömyys jonkin asian olemassaolosta ei tarkoita, etteikö kyseistä asiaa olisi olemassa. Asia onkin niin, että hadith-mestari Abu al-Fadl b. Hajar on juontanut Profeetan (rauha hänen kanssaan) syntymän juhlistamiselle perustan Sunnasta, ja myös minä itse olen juontanut toisen. Mainitsemme molemmat myöhemmin.”
Taj al-Din al-Lakhmi
”Se on todellisuudessa moitittava uudistus, jonka keksivät joutilaat syöpöt, jotka olivat kovia seuraamaan omia halujaan. Todiste tälle löytyy katsomalla tätä juhlaa Pyhän Lain viiden lakisäännöksen valossa; se on joko pakollinen, suositeltava, luvallinen, ei-toivottu tai kielletty.
Pakollinen se ei ole, siitä on oppineiden konsensus. Se ei myöskään ole suositeltava koska suositeltava Pyhässä Laissa tarkoittaa sitä, mitä Lainsäätäjä on käskenyt moittimatta kuitenkaan toisin tekeviä, eikä Pyhä Laki ole julistanut tätä juhlaa luvalliseksi. Eivät sitä Profeetan seuralaisetkaan juhlineet, eivät heitä seuranneet eivätkä tietääkseni muutkaan hurskaat oppineet.
Se ei voi myöskään olla luvallinen, koska uskonnon uudistaminen on kiellettyä kaikkien muslimien konsensuksen mukaan.
Niinpä siis on ainoa vaihtoehto se, että tämä juhla on joko ei-toivottu tai kielletty, jolloin sitä täytyy katsoa kahdesta kulmasta: jos joku kustantaa tämän juhlan itse ja kutsuu perheensä, ystävänsä ja sukunsa ainoastaan syömään yhdessä tekemättä mitään syntistä, on kyseessä se, mitä pidämme moitittavana ja ei-toivottuna uudistuksena. Eihän kukaan aikaisemmista hurskaista miehistä tehnyt näin huolimatta siitä, että heistä koostuivat Islamin lakimiehet, ihmiskunnan oppineet ja johdatuksen lamput kautta aikojen, ja heidän läsnäolonsa kaunisti joka paikkaa.”
Seuraavaksi al-Lakhmi puhuu täysin kielletyistä juhlista, joissa harjoitetaan täysin kiellettyjä asioita, ja mainitsee, kuinka Imam Abu ʻAmr b. al-ʻAla’ sanoi, ettei Profeetta (rauha hänen kanssaan) pelkästää syntynyt vaan myös kuoli Rabi’ al-Awwal kuussa, eikä kellään ole täten enemmän syytä iloita sen kuun aikana kuin surra.
Jalal al-Din al-Suyuti
”Sanoihin: ’Se on todellisuudessa moitittava uudistus, jonka keksivät joutilaat syöpöt…’ vastaamme sanomalla, että ensimmäinen, joka tätä juhlaa juhli, oli oikeudenmukainen kuningas ja oppinut, jota motivoi Allahin läheisyyden saavuttaminen, kuten jo aiemmin olemme maininneet. Kerroimme myös kuinka oppineet ja hurskaat miehet tulivat paikalle ilman vastalausetta, heidän joukossaan Ibn Dihya (yksi aikansa suurista oppineista), joka hyväksyi juhlat ja kirjoitti niiden johdosta kuninkaalle kirjan aiheesta. Nämä olivat kuin olivatkin uskonnollisia oppineita jotka olivat tyytyväisiä juhliin, hyväksyivät ne eivätkä löytäneet niistä mitään toruttavaa.
Sitten hän sanoi: ’Se ei myöskään ole suositeltava koska suositeltava Pyhässä Laissa tarkoittaa sitä, mitä Lainsäätäjä on käskenyt moittimatta kuitenkaan toisin tekeviä.’ Tästä voimme sanoa sen verran, että jonkin asian suositeltavuus käy joskus ilmi selkeän tekstin kautta ja joskus myös analogian kautta kun selkeää teksiä ei ole.
Sanoihin: ’Se ei voi myöskään olla luvallinen, koska uskonnon uudistaminen on kiellettyä kaikkien muslimien konsensuksen mukaan’ vastaamme sanomalla, että tällainen argumentti on yksinkertaisesti väärin koska uudistukset eivät ole pelkästään kiellettyjä tai ei-toivottuja, vaan ne voivat olla myös luvallisia, suositeltavia tai pakollisia.
Mikä on uudistus?
Nawawi sanoi kirjassa Tahdhib al-Asma’ wa al-Lughat: ’Uudistus tarkoittaa Pyhässä Laissa jonkin uuden asian keksimistä, jota ei Allahin Lähettilään aikana ollut olemassa. Se voi olla joko paha tai hyvä.’
Shaikh ʻIzz al-Din b. ʻAbd al-Salam sanoi kirjassa al-Qawaʻid: ’Uudistus jakautuu pakolliseen, kiellettyyn, suositeltavaan, ei-toivottuun ja sallittuun bid‘aan. Se, miten kukin erotetaan toisistaan, tapahtuu punnitsemalla jokainen bid‘a Pyhän Lain maksiimien mukaan; jos bid‘a on harmoniassa pakollisuutta edellyttävien maksiimien kanssa, on se pakollinen, ja jos se sopii kiellettävyyttä edellyttäviin maksiimeihin, se on kielletty. Samoin, jos Pyhän Lain maksiimit edellyttävät sen olevan jotain ei-toivottua, se katsotaan ei-toivotuksi, ja jos ne osoittavat kyseessä olevan luvallinen teko, se on luvallinen.’
Mainittuaan esimerkkejä jokaiselle viidelle tyypille, hän sanoi: ’Esimerkkejä suositeltavasta uudistuksesta ovat mm. instituuttien ja koulujen keksiminen ja kaikki hyvänteko, jota ei alkuaikoina harjoitettu. Suositeltavia uudistuksia ovat myös Tarawih-rukous, sydämen puhdistamisen ja uskonopin todisteiden puolesta argumentoiminen julkisissa kokoontumisissa jos sillä tavoitellaan Allahin mielisuosiota.
Baihaqi mainitsee kirjassa Manaqib al-Shafiʻi raportin, jonka mukaan Imam Shafiʻi sanoi: ’Uudistukset ovat kahdenlaisia: ensimmäinen on ristiriidassa joko Koraanin, Sunnan, seurattavan raportin tai konsensuksen kanssa. Tällainen on harhaoppinen bid‘a. Toinen on hyvä uudistus, josta kukaan ei ole eri mieltä. Tällaisessa uudistuksessa ei ole mitään vikaa. ’Umar sanoi Ramadanin yörukouksesta: ’Miten hieno uudistus tämä onkaan!’ ja tarkoitti tällä, että se oli uusi asia, jota ei ollut aiemmin harjoitettu. Ja vaikka sitä olisikin harjoitettu ennen, ei se muuta edellä mainittua asiaa mitenkään.’
Tästä käy ilmi, että Shaikh Taj al-Din oli väärässä sanoessaan: ’Se ei voi myöskään olla luvallinen…’ aina hänen sanoihin saakka: ’…on kyseessä se, mitä pidämme moitittavana ja ei-toivottuna uudistuksena.’ Onhan kyseessä uudistus, joka ei ole ristiriidassa Koraanin, Sunnan, seurattavan raportin tai konsensuksen kanssa, eikä se tällöin voi olla moittimisen arvoinen. Päinvastoin, se on harmoniassa Shafi’in sanojen kanssa hyvistä uudistuksista: ’kyseessä on hyvänteko, jota ei harjoitettu alkuaikoina.’ Onhan ruoan tarjoilu toisille hyvä teko, niin kauan kuin siihen ei liity mitään syntistä, ja tällöin kyseessä on suositeltava uudistus, kuten Ibn ’Abd al-Salam mainitsi.
Puheeseen kiellettyjen asioiden harjoittamisesta vastaamme sanomalla, että tämä on aivan oikein ja totta. Tulee kuitenkin huomata, että juhlat ovat tässä kiellettyjä niihin liitettyjen kiellettyjen asioiden takia, ei sen takia, että ihmiset kokoontuvat juhlimaan Proofetan (rauha hänen kanssaan) syntymää. Siksi onkin niin, että jos tällaisia kiellettyjä asioita harjoitettaisiin esim. Perjantairukouksen aikana, olisi kyseessä hyvin vastenmielinen teko, mutta se ei silti tarkoittaisi sitä, että itse kokoontuminen Perjantairukousta varten olisi moitittava asia, kuten jokainen hyvin tietää. Siksi olemmekin nähneet joitain näistä synneistä tapahtuvan ihmisten kokoontuessa Tarawih-rukousta varten Ramadanin iltoina, emmekä ole silti kieltäneet ketään kokoontumasta Tarawih-rukousta varten niiden yhteydessä tapahtuvien vääryyksien takia. Päinvastoin, sanomme, että Tarawih-rukouksia varten kokoontuminen on Sunnah ja palkittava teko, mutta jotkut siihen liitetyt teot ovat pahoja. Samoin me sanomme, että kokoontuminen Profeetan syntymän juhlimista varten on suositeltava ja hyvä teko, mutta jotkut siihen liitetyt asiat ovat moitittavia ja kiellettyjä.
Sitten hän viittasi siihen, ettei tässä kuussa ole enempää syytä iloon kuin suruun koska vaikka Profeetta (rauha hänen kanssaan) syntyikin sen aikana, hän myös kuoli samassa kuussa. Tähän vastaamme sanomalla, että hänen syntymänsä on suurin siunaus, mitä olemme koskaan saaneet, ja hänen kuolemansa on onnettomuuksista suurin. Islamin Pyhä Laki kannustaa ihmisiä tuomaan julki kiitollisuutensa saamistaan siunauksista mutta kehottaa heitä pysymään kärsivällisinä, rauhallisina ja tyyneinä koettelemusten aikana. Pyhä Laki käskee meitä juhlimaan lapsen syntymää, ja tässä on kyse kiitollisuuden ja ilon julistamisesta, muttei suinkaan käske ketään teurastamaan lammasta tai juhlimaan muulla lailla jonkun kuoltua. Päinvastoin, Islam kieltää kovaan ääneen suremisen ja pahan olon räikeän julkituomisen jonkun kuoltua.
Täten siis sanomme, että Pyhän Lain maksiimien mukaan ilon julistaminen tässä kuussa Profeetan syntymän johdosta on suotavaa, mutta surun julistaminen hänen kuolemansa takia ei.
Ibn Rajab sanoo kirjassa al-Lata’if fi Dhamm al-Rafida, puhuessaan Shi’oista, jotka tekivät Ashuran päivästä surupäivän Husainin (rauha hänen kanssaan) kuoleman takia: ’Ei Allah eikä Hänen lähettiläänsä käskeneet tehdä Hänen profeettojensa vaikeista päivistä ja kuolinhetkistä surupäiviä, joten kuinka sellaisia voitaisiin tehdä heitä vähempiarvoisten kuolinpäivistä?’
Abu al-Fadl b. Hajarin sanoi aiheesta:
’Profeetan (rauha hänen kanssaan) syntymän juhlistaminen on uudistus, eikä kenenkään hurskaista esi-isistämme kolmen ensimmäinen sukupolven ajalta ole kerrottu harjoittaneen sitä. Se pitää kuitenkin sisällään sekä hyviä että huonoja asioita, joten joka harjoittaa sitä hyvien asioiden merkeissä ja välttää pahoja, harjoittaa hyvää uudistusta, muussa tapauksessa ei.
Minulle on käynyt ilmi, että juhlalle on autenttinen perusta Bukharin ja Muslimin hadith kokoelmissa, joissa kerrotaan seuraavaa: ’Profeetta (rauha hänen kanssaan) saapui Medinaan ja näki, kuinka Juutalaiset paastosivat Ashuran päivänä. Kysyttyään heiltä asiasta, he sanoivat: ’Se on päivä, jona Allah hukutti Faaraon ja pelasti Mooseksen (rauha hänen kanssaan), joten paastoamme sen kiitoksena Allahille, kaikkein korkeimmalle.’ Tästä hadithistä käy ilmi, että on luvallista osoittaa kiitosta jonain tiettynä päivänä, jona Allah antoi siunauksia tai helpotti vaikeuksia, ja toistaa sama aina kyseisen tapahtuman vuosipäivänä.
Allahille voidaan osoittaa kiitollisuutta palvomalla Häntä eri tavoin, kuten kumartamalla, paastoamalla, antamalla hyväntekeväisyyttä ja lausumalla Koraania. Ja onko suurempaa siunausta olemassakaan kuin tämän armon Profeetan (rauha hänen kanssaan) saapuminen sinä päivänä? Perustuen tähän, tulisi tähän erityiseen päivään kiinnittää huomiota, jotta voisimme tehdä samoin kuin Mooseksen (rauha hänen kanssaan) tarinaa sovelletaan Ashuran päivänä.
Ne taas, jotka eivät sano Profeetan (rauha hänen kanssaan) tarkan syntymäpäivän olevan tiedossa, juhlistavat hänen syntymäänsä vapaasti minä päivänä tahansa tässä kuussa. Jotkut jopa juhlistavat sitä jonain muuna päivänä vuodessa, vaikka tällainen kanta onkin ehkä kyseenalainen.
Ainoat asiat, joita juhlissa tulisi tehdä
Profeetan (rauha hänen kanssaan) syntymää juhlistettaessa tulisi ihmisten pidättäytyä asioissa, jotka viestittävät kiitollisuutta Allahille, kuten Koraanin lukeminen, ruoan tarjoilu, hyväntekeväisyys ja Profeettaa (rauha hänen kanssaan) ylistävien ja hyviä tekoja ja Paraatisin tavoittelua rohkaisevien runojen lausuminen.
Mitä juhlissa tulisi välttää
Laulamisesta, huvittelusta ja muista tämän kaltaisista asioista voidaan sanoa, että jos jokin sellainen tuo iloa ihmisten sydämiin, ei siinä ole mitään vikaa, mutta jos kyseessä on jotain kiellettyä tai ei-toivottua, pitää siitä pysyä kaukana. Samoin on asian laita jos kyseessä on jotain, mikä ei ole varsinaisesti ei-toivottua, mutta kuitenkin jotain sellaista, josta on parempi pysytellä poissa.’
Profeetan (rauha hänen kanssaan) itselleen järjestämä syntymäjuhla (ʻaqiqa)
Löysin myös toisen perustan Profeetan (rauha hänen kanssaan) syntymän juhlistamiselle Baihaqin kertomasta hadithistä, jossa Anas sanoo: ’Profeetta (rauha hänen kanssaan) piti itselleen syntymäjuhlan (ʻaqiqa) Profeetaksi tulemisen jälkeen.’
Kaikki tietävät, että Profeetan (rauha hänen kanssaan) setä ʻAbd al-Muttalib piti hänen syntymäjuhlansa (ʻaqiqa) hänen ollessa seitsemän, eikä sitä ikinä tehdä kahdesti. Tästä voimme ymmärtää sen, että Profeetta teki näin osoittaaksen kiitollisuutta Allahille siitä, että Allah oli luonut hänet armoksi maailmoille ja kunniaksi hänen kansalleen, aivan kuten tapasi myös lähettää itselleen rukouksia. Niinpä siis on myös meidän suotavaa julistaa kiitollisuutta hänen syntymänsä johdosta kokoontumalla veljien kanssa, tarjoamalla ihmisille ruokaa ja tekemällä muita hyviä tekoja, joista ilomme käy ilmi.”
Al-Hawi min al-Fatawi
